tiistai 11. maaliskuuta 2008

Historian havinaa keinutuolista katsottuna

Tuossa aikojen kuluessa on tullut katseltua ja ihmeteltyä lähinnä Suomen, -viimeisten kahdensadan vuoden tapahtumista ja väitöksistä niitten syntyyn.

Suomihan valtiona alkoi muodostumaan 1809 venäjän kuvernementtinä kohti nykyistä olomuotoaan ja alkaen 1917 itsenäisenä tasavaltana.

Joissakin kirjoituksissa Suomen syntymis ajankohtana pidetään Porvoon "valtiopäiviä", kuitenkaan minkäänlaista päätäntävaltaa sen aikuisilla valtiopäivillä ei voinut olla. Voivathan toisaalta niihin osallistuneet säädyt: papisto, porvaristo ja talompojat vannoa keisarille uskollisuutta, vain omasta puolestaan.

Aikanaan Ruotsi-suomen suurvaltiossa oli säätyjä ainakin neljä: Aatelisto, papisto, porvarit ja talompojat, "valtiopäiviin" osallistuneitten nimiluettelosta voi kuka tahansa lukea, ettei osallistujien nimien alussa esiinny: Von, Af ynnä muita ateluuteen viittaavia arvonimiä. Porvoon "valtiopäiviltä" puuttui kait muitten "kiireittensä" vuoksi kokonaan aatelisten sääty, vaikka sen aikaisista maakirjoista voi päätellä, että Ruotsi-Suomen aatelisto omisti suomen maaperästä reilusti yli puolet. Näillä tiedoilla voi varsin hyvällä syyllä väittää "Porvoon valtiopäiviä joittenkin "kuppikuntien" keskinäisiksi ryyppäjäisiksi. Siihen aikaan äänivalta jakaantui manttaalien mukaan, ja kenelläkään ryyppäjäisiin osallistuneella manttaalit olivat suomenniemellä kovin vähäiset. Kokouksesta puuttuivat kokonaan eteläisen suomen suurelta osin omistavat aateliset. "Valtiopäivät" eivät ollenkaan olleet demokraattiset eikä lailliset, eikä niitä ollut kait sellaisiksi tarkoitettukaan? Joten tässä vanhoilla päivillään joutuu suomen historia kirjan lehtiä "uusiokäyttämään" lähinnä saunan uunin tulta avustamaan. Pyyhepaperi on nykyaikana jo "ihmis ystävällisempää"

Tietenkin venäjän valloitussodan seurauksena ruotsinmaalainen aatelisto joutui alaskirjaamaan suomenniemellä olleet omistus- ja nautinta oikeutensa. Meni pitkä aika, ennen kun suomen-ruotsalaiset maanomistajat pääsivät lopulta jäljellejääneitä omistuksiaan nautitsemaan ja että saivat omistuskirjat mailleen.

Jatkuu seuraavalla kerralla.

perjantai 3. elokuuta 2007

Kummallisuuksia KELA.n toimissa

Tässä sitä nyt sitten opetellaan Bloggariksi.

Tuossa aamusella sain mukavan herätyksen. Avo-puolisoni tuli herättelemään aamukahville, kysyi ensin "Otatko kahvia, vai haluatko ensin nauraa?" No naurun aiheet tietenkin on kiinnostavia, lähes mielentilasta riippumatta.

Asia oli sellainen, että KELA oli lähettänyt hänen sähköpostiinsa tiedotteen: "KELA ei voi maksaa etuuttanne, ennenkun olette toimittanut meille työstä poissaolotodistuksen". Nyt huvittavinta on se, että hän on ollut seitsemän kuukautta sairauslomalla tekemästään työstä. Tähän asti on riittänyt pätevän lääkärin B- todistus sairaudesta todentamaan työstä poissaolon.
Avokkini työskentelee/työskenteli itsenäisenä yrittäjänä, Siis toisin sanoen KELA olisi valmis vastaanottamaan todistuksen "työnantajalta" mutta, kun hän on itse oma työnantajansa.

Näyttäisi että KELA.n. edustajilla lukutaito, tai luetun ymmärtäminen tuottaa suuria vaikeuksia, tai sitten papereita luetaan vain sanojen vuoksi, tai ei lueta ollenkaan.

Siinä sitten setvittiin, mikä olisi riittävä todiste "työnantajan" ilmoituksen todentamiseksi? Olisiko "konsultoitava" KELAa lukutaitoisella lähettiläällä? Olisiko sairasloman todentamiseksi työskenneltävä kotona "pitkävartisten työkalujen" kanssa, vai olisiko lähdettävä selostuskierrokselle -niitten kanssa? Puhelin linja on katkaistu/ katkaistaan kahden viikon sisällä, mutta kännykät sentään piti jättää toimimaan. Pitäisikö poistua kotoaan tuntemattomaan paikkaan ja naulattava postiluukku kiinni, pois toiminnasta?

Puhelu KELAan kuitenkin säästi noilta edellä mainituilta toimenpiteiltä. Ensin pomputeltiin puhelua byrokraateille tyypilliseen tapaan, ja kun toimenpiteistä ja henkilöstä, joka päätöksen oli tehnyt kyseltiin , häntä ehdotettiin etsimään ensin sadan kilometrin päästä, ja sitten etäisyyttä vielä lisättiin yli kahteensataan kilometriin. No, tietenkin henkilökunnan turvallisuus on viisasta maksimoida.

Paikallinen KELA myöskin "selkeäsanaisen" puhelimessa artikuloinnin jälkeen suositteli "jalkatyön vähentämistä" henkilökohtaisen käynnin tekemättä jättämisestä paikalliseen KELAn toimistoon, koska odotettavissa oli ehkä epäkohteliaan "selkeäsanaista" keskustelua ja arviointia KELAn toiminnasta.

Lisäksi saatiin hyvin nopeasti lähetetty sähköposti edellisen huonosti laaditun sähköpostin tarkoituksen selittämiseksi. Aiempi sähköposti osoitti nimittäin jo, ettei sen laatija ollut oikein ymmärtänyt konseptia lukiessaan, miksi se piti etuuden saajalle toimittaa. Alkuperäinen tarkoitus oli , ilmoittaa etuuden saajalle, että etuuden maksaminen lopetetaan nn. päivästä nn- kuuta, jos etuuden saaja ei toimita kuukauden sisällä uutta lääkärin todistusta sairausloman/etuuden jatkumisesta KELAan.

Paikallinen KELAn maksutoimiston toimihenkilö oli myös "toistaitoisena" laittanut maksukiellon voimaan kuukautta liian aikaisin, ennen kun etuuteen oikeutettu maksukausi päättyy. Tämä kiistämättä osoittaa, miten vähällä lukutaidolla ja luetun ymmärtämiskyvyllä varustetut ihmiset KELAn asioita koettaa hoitaa.

Ratkaisuksi ja tällaisten "byrokratian" kukkasten välttämiseksi tulisi KELAn "kirjoitus ja lukutaitoiselle henkilökunnalle" järjestää kurssitusta siksi, että jokaisen kirjoitus, lukutaito ja luetun ymmärtämistaito säilyisi ja kehittyisi vastuunalaisen työn sujuvasti hoitamiseen. Toinen vaihtoehto on, että työ annettaisiin sellaisten henkilöitten hoitoon, joilta asioimiston sujuva hoitaminen onnistuu.

Myöskin KELAn tulisi ohjeistaa toimistojensa henkilökuntaa siten, että Helsingissä ja "takahikiällä" samasta /samanlaisesta asiasta annettu päätös olisi yhdenmukainen.